keskiviikko 18. syyskuuta 2013

01 - Tervetuloa Isla Paradisoon!

Hei! Tervetuloa lukemaan The sims 3 Legacy Challengea Ashleyistä. Tämä on ensimmäinen blogini, joten en ole vielä kovin hyvä, ja siksi toivoisinkin että kommeintoisitte mitä mieltä olette tarinasta, niin tietäisin miten voisin parantaa sitä. Kukaan ei ole seppä syntyessään! :) Kirjoitan Legacya erittäin paljon soveltaen, eli en juurikaan noudata sääntöjä.
Nyt päästänkin teidät lukemaan itse tarinaa! Ekassa osassa pääsette tutustumaan päähenkilöön, Phoebeen ja syventymään hänen elämäänsä ;)

Phoebe Ashley oli täyttänyt 18, vasta pari päivää sitten. Hän halusi muuttaa omaan kotiin kuitenkin jo nyt. Ei siksi, että olisi halunnut pois lapsuuden kodistaan ja vanhempiensa luota, vaan koska halusi itsenäistyä ja vastata jo omasta elämästään. Hän muuttaisikin Isla Paradison saarelle. Ongelmana vain oli se, että hän asui hyvin köyhässä perheessä, joten vanhemmilla ei ollut antaa Phoebelle rahaa, ja Phoebellakin oli vain teininä osa-aika töissä ansaitsemansa rahat.
Phoebe rutisti tiukasti molempia vanhempiaan kyynelehtien vuolaasti. Hän lähtisi tänä yönä pois kotoa, kohti uutta elämää.
"Pidä huolta itsestäsi ja muista soitella. Voi, minun tulee sinua niin kova ikävä!" hänen äitinsä nyyhkytti ja koitti saada äänensä kulkemaan.
"Niin minunkin sinua, äiti!" Phoebe myönsi, hänkin itkien.
"Tulethan taas pian käymään", Phoeben isä vuorostaan sanoi haikeasti. "Olet jo niin iso tyttö. En tajua miten aika meneekin niin nopeasti!"
"Tulen käymään heti, kunhan kukkaro hiukan kasvaa."
 Pian taksi tulikin jo paikalle ja Phoebe kiiruhti viemään laukkunsa taksin takakonttiin ja istumaan itsekin taksin kyytiin. Hänen vanhempansa katsoivat haikeina, kun heidän ainoa lapsensa lensi viimein pois pesästä.
"Heippa! Rakastan sinua!" Phoeben äiti huusi vielä, kun Phoebe jo istahti auton kyytiin.
 
Taksi kurvasi keskellä yötä tähtitaivaan alla pitkin pienen nuhjuisen Riverviewin katuja. Sade oli vasta lakannut, joten tiet olivat vielä märkiä ja siellä täällä oli vesilammikoita. Phoebe katseli haikeana simät yhä vuotaen taksin ikkunasta ulos. Taksi veisi hänet kohti lentokenttää ja sieltä hän menisi lentokoneella Isla paradisoon.


Vihdoin, 6 tunnin lentomatkan jälkeen, lentokone saapui Isla Paradison ylle. Siellä oli jo keskipäivä ja kun Phoebe kurkkasi lentokoneen ikkunasta hän haukkoi henkeä. Näky oli uskomaton. Isla Paradiso oli valtava saari, jonka ympärillä oli paljon pienempiä saaria.


 Taksi vei hänet Phoeben kotitontille, Delfiinitie 15. Kokoajan Phoebe käänteli päätään puolelta toiselle ja ihmetteli uskomattoman kauniita maisemia. Hän ei ollut koskaan nähnyt mitään niin kaunista.


Phoeben hymy kuintenkin hyytyi hiukan, kun hän pääsi talolleen. Keskellä valtavaa tonttia kyyhötti pieni keskeneräisen näköinen tönö, jossa oli vain muutama ikkuna. Hän oli luullut, että talo olisi edes hiukan isompi ja valmiimpi. Phoebella oli mennyt suurin osa rahoistaan lentomatkaan, joten talon rakentamiseen ja tontin ostoon ei ollut liiemmin jäänyt rahaa. Tämä tontti oli kuulemma ollut ainoa vapaana oleva tontti ja siihen oli tyytyminen.
 Sisältä "talo" ei näyttänyt yhtään paremmalta. Se oli kuin varasto, johon oli laitettu muutama hassu huonekalu. Seinillä ei ollut edes tapetteja.

Phoebe ei kuitenkaan lannistunut. Hän päätti lähteä läheiselle rannalle, jonka hän oli katsonut valmiiksi jo kotona Riwervievissä. Koska se oli saarella, Phoebe joutui menemään sinne venetaksilla, mikä oli hänen mielestään erittäin siistiä. 

Heti ensimmäisenä Phoebe kävi vaihtamassa bikininsä, ja meni uimaan. Hän nimittäin rakasti uimista ja olikin siinä erittäin hyvä.

Pitkän aikaa uituaan Phoebe kuitenkin väsyi, ja meni rannalle lekottelemaan pyyhkeen päälle ja lukemaan kirjaa. Hän ei kuitenkaan ehtinyt lukea kuin muutaman minuutin, kun hän kuuli takaansa pienen tervehdyksen.
   "Hei", joku sanoi.

Phoebe säikähti niin, että pomppasi pystyyn. Hän ei ollut tottunut siihen, että ventovieras puhutteli hänelle, sillä kaikki aina välttelivät Phoebea hänen ihonvärinsä takia.
  "Kuka sinä olet!?" Phoebe tivasi, ennenkuin edes tajusi mitä oli sanonut.

Tuntematon mies näytti säikähtäneen hiukan.
   "Anteeksi, minä vain... minä vain mietin, että kukahan noin kaunis tyttö on. En ole nähnyt sinua täällä ennen. Oletko uusi?"

   "Anteeksi. Joo, olen uusi täällä. Muutin tänne eilen Riverviewistä", sanoin mahdollisimman ystävällisesti. Kukaan ei ollut koskaan sanonut minua kauniiksi, joten halusin hyvittää hänelle ensireaktioni.

Emme kuitenkaan ehtineet jutella sen enempää, kun läheltä meitä kuului huuto. Joku kaunis vaaleahiuksinen tyttö huusi jotain pyykeeltään.
"Hei, come on! Tule jo sieltä! Vai aiotko olla tuollaisen ällöttävän vihreäihoisen olion kanssa? Tule pois sieltä!

Niinpä mies lähti välittömästi kohti vaaleahiuksista naista ja mutisi mennessään jotain sen tapaista kuin:
  "Minun täytyy mennä."
  Phoebe mietti, olikohan tyttö hänen tyttöystävänsä.

Hän sai kysymykseensä nopeasti vastauksen, sillä kun mies saapui naisen luo, nainen nousi ylös ja otti miehen syleilyynsä. Hetken päästä, mieskin vastasi syleilyyn.

Jostainsyystä Phoebea ei enää tuon tapahtuman jälkeen huvittanut olla rannalla, joten hän keräsi tavaransa ja lähti kotia kohti.

Kotiin päästyään hänen puhelimensa alkoin soimaan melkein heti. Hän riemastui samantien, kun huomasi, että näytöllä vilkkui "äiti".

He juttelivat pitkän tovin, ja Phoeben äiti kyseli kaikkea maan ja taivaan väliltä. Miten hän pärjäsi? Oliko lentomatka mennyt hyvin? Millainen talo oli? Miltä Isla Paradiso vaikutti? Entä paikalliset, olivatko he mukavia?

Vihdoin puhelun päätyttyä Phoebe otti jääkaapistaan mehua ja joi sen iltapalaksi. Hänellä ei nimittäin ollut kova nälkä.

Seuraavaksi Phoebe menikin nukkumaan omaan sänkyynsä.

Oli Phoeben toinen päivä Isla Paradisossa ja hän oli herännyt jo viideltä. Phoebe nimittäin heräsi aina niihin aikoihin. Hän tarvitsi todella vähän unta ja viiden tunnin yöunien jälkeenkin, hänen olonsa oli kuin hän olisi nukkunut yksitoista tuntia. Phoebe päätti lähteä het iaamusta paikalliseen kesäriehaan. Ei Riverviewissä sellaisia hienouksia ollut ollut.

Kesärieha oli valtava alue keskustassa, jossa oli jos jonkinmoista puuhaamisen mahdollisuutta.

Ensimmäisenä hän päätti kokeilla rullaluistelua kaukalossa, koska ei ollut koskaan rullaluistellut. Hän oli kuitenkin kaatua jo ensimetreillä, mutta sai kuitenkin pidettyä tasapainonsa.

Kun hän oli hetken totutellut rullaluisteluun ja hakenut tasapainoa, se alkoi sujua jo ihan hyvin. Kovin nopeaa hän ei vielä päässyt, mutta Phoebelle riitti, että hän pysyi pystyssä.

Kyllästyttyään rullaluisteluun Phoebe meni katsomaan rullaluistelukaukalon vieressä olevia kukkia. Ne tuoksuivat suunnattoman ihanilta ja olivat äärettömän kauniita.

Phoebe halusi myös ottaa valokuvan itsestään, jotta hän voisi lähettää kortin vanhemmilleen, jossa olisi hänen kuvansa.

Yhtäkkiä Phoebelle tuli kamala vessahätä, ja hänen pitikin päästä kiireesti vessaan. Riehassa oli kuitenkin kätevät pienet WC-kopit, joissa pystyi käymään jopa suihkussa. Olivathan ne melko ahtaat, mutta ajoivat kyllä mainiosti asiansa.

Aurinko alkoi jo nousta korkealle ja Phoebelle tuli nälkä. Hän päätti hemmotella tämän kerran itseään ja ostaa jäätelön. Ei se kyllä mikään nälän karkottaja ollut, mutta Phoebella oli hirveän kuumakin.

Hän istuutui läheiselle penkille ja nautiskeli mansikkapehmiksestään. Se oli ihanan viileää paahtavassa helteessä. Phoebe kuitenkin rakasti lämpöä, joten helle ei häntä haitannut.

Syötyään jäätelön, hän tajusi että hänen kukkaronsa hupeni aina vain, eikä mikään ollut sitä täyttämässä. Phoeben pitäisi saada jostain työ itselleen. Phoebe oli aina haaveillut journalismiurasta, koska hän halusi asettaa itselleen haasteen. Phoebe oli hyvin epäsosiaalinen, joten hän halusi tulla paremmin toimeen ihmisten kanssa ja journalismiurassa kun joutui tekemään mm. haastatteluja, se olisi oiva tapa parantaa Phoeben sosiaalisia taitoja. Niinpä hän päätti kokeilla onneaan ja hakea journalismi alalle.

Phoebe tuli riemuissaan ulos. Hän oli saanut työhaastattelun huomiselle kahdeksaksi!

Silloin hän huomasi että sade lakkasi. Ilmeisesti oli alkanut satamaan sillävälin kun hän oli ollut sisällä hankkimassa itselleen työtä. Jokatapauksessa Phoebe oli tyytyväinen, että se oli ollut vain pieni kuuro, joka alkoi nyt loppua.

Koska sade loppui, Phoebe päätti tutkia saarta vähän tarkemmin, kävelemällä kotiin. Samalla hän säästäisi rahaa, kun ei tarvitsisi tilata taksia.

Kotiin pääsyään hän jatkoi kirjansa lukemista pitkälle yöhön, ennenkuin rupesi nukkumaan.

Aikaisin seuraavana aamuna Phoebe tuskasteli ulkonäköään. Miksi hänen piti olla vihreäihoinen, täysin mustasilmäinen, suippokorvainen ja kaiken lisäksi hänen hiuksensakin olivat vihreät. Hän oli joskut teininä värjännyt ne ruskeiksi, mutta lopulta se oli tullut liian kalliiksi hänen perheensä budjetille - koska juurikasvua piti olla kokoajan värjäämässä - että hänen täytyi tyytyä vihreään hiustenväriin. Phoebe oli teininä ihmetellyt, kun muut hänen ikäisensä tytöt olivat valittaneet kun hiukset olivat huonosti tai nenässä oli finni. He sentään olivat normaalin näköisiä, toisinkuin Phoebe! Lopulta hän antoi huokaisten ulkonäkönsä olla. Ei se siitä miksikään muuttuisi.

Taksi vei hänet työpaikalle. Phoebe saapuikin sinne varmuudenvuoksi jo puoli kahdeksalta. Häntä jännitti hirveästi. Hän oli joutunut kestämään koko ikänsä kiusaamista ja mollaamista ulkonäöstään. Miksi pomo olisi poikkeus ja hyväksyisi hänet.

Kun työhaastattelu oli ohi, hän oli kuitenkin yhtä hymyä. Hän oli saanut paikan! Phoeben työt alkaisivat jo huommenna kahdeksalta. Phoebe oli pelännyt kaikkein eniten työpaikan saantia, ja nyt hän olikin saanut jo toisena päivänä paikan unelma-ammatistaan!

Hän oli niin hyvällä tuulella, että päätti lähteä kuntosalille. Hän rakasti kuntosalilla käyntiä ja olikin kotona käynyt tosi usein kuntosalilla. Aina kun rahaa vain oli ollut. Isla Paradison kuntosali näytti kuitenkin upealta. Se oli kuin palatsi Riverviewin kuntosaliin verrattuna.

Phoebe meni ensimmäisenä vakiokuntoilulaitteeseensa ja rupesi treenaamaan käsilihaksiaan.

Kun hän oli aikansa kuntoillut, viereiseen kuntoilulaitteeseen tuli kaksi tuttua tyyppiä... Sellaisia joita Phoebe ei olisi enää välittänyt nähdä.
   "Auta nyt, äläkä vain seiso siinä töllöttämässä! Miten tämä oikein toimii? Tämähän on hirveän raskas!" tyttö valitti pojalle, joka katseli hiukan tympääntyneenä tyttöystäväänsä, eikä tehnyt elettäkään auttaakseen tätä.

Hetken aikaa punnerrettuaan, tyttö nousi ylös ja kääntyi Phoeben puoleen...

Hän katsoi halveksuen Phoebea.
   "Sinä! Eikö sinulla ole muuta tekemistä kuin seurata meitä ja omia poikaystäväni. Sinä olet muutenkin ihan kamalan näköinen! Vihreä iho, hyi hemmetti! Ja nuo silmät. Mitkä ***** silmät nuo ovatkaan! Miten kestät itseäsi?! Häivy silmistäni, loinen!" tyttö huusi ilkeästi.

Phoebe jäi hetkeksi tuijottamaan musertuneena maahan. Tuo todella sattui. Vaikka hän oli kokenut vähintään yhtä pahaa ilkkumista koko elämänsä, se sattui aina yhtä pahasti. Ei siitä mihinkään päässyt. Kyyneleet kirposivat Phoeben silmiin ja hän päätti, että oli kuntoillut tarpeeksi.

Phoebe otti kassinsa ja meni suihkuun. Se paransikin heti huomattavasti hänen oloaan, mutta tytön ilkeät sanat kaikuivat silti yhä hänen päässään.

Kovan kuntoilun seurauksena, Phoebelle tuli nälkä, ja hän menikin yläkertaan syömään. Sieltä sai 1€.lla yhden leivän. Phoebe söi hiljaisuuden vallitessa ja mietti elämäänsä. Hän oli luullut, että voisi aloittaa alusta Isla Paradisossa ja saada ehkä muutaman ystävänkin, mutta asiat näyttivät olevan yhtä huonosti, oli Phoebe missä tahansa. Kukaan ei hyväksynyt hänen ulkonäköään.

Syötyään, Phoebe ajatteli mennä jo kotiin. Hän kulki vessojen ja suihkutilojen ohitse aikeenaan mennä ulko-oville ja ulos, kun hän huomasi tyttöjen vessojen oven edessä tutun miehen. Phoebe ei kuitenkaan välittänyt vaan jatkoi matkaa.

Hän oli juuri tarttumassa oven kahvaan kun hän kuuli takaansa huudon:
   "Hei, sinä tyttö siellä ovella! Odota!"
Phoebe pysähtyi ja kääntyi ympäri.

Hän astui askeleen lähemmäs ja niin astui mieskin. Sitten Phoebe alkoi raivoamaan:
   "Niin, mitä asiaa sinulla voi olla ällöttävälle vihreäihoiselle loiselle, joka yrittää varastaa sinut tyttöystävältäsi?!" Phoebe huusi hänelle raivoissaan päin naamaa. Mies tuijotti häntä silmiin kärsivä ilme kasvoillaan.

  "Ei, älä sano noin. Tuli pyytämään anteeksi tyttöystäväni Jennin puolesta. En ymmärrä miten hän saattoi sanoa sinulle niin ilkeästi. Minusta vihreä ihosi on kauniin näköinen ja mustat silmäsi loistavat kuin tähtitaivas."
   "Jaa, no kiitos", Phoebe sanoi hiukan hölmistyneenä. Phoeb oli luullut että tuo mieskin olisi tullut vain haukkumaan häntä. Phoebe ei silti voinut antaa hänelle anteeksi, sillä mies seurusteli sen kamalan tytön kanssa, joka selvästi vihasi Phoebea.
   "Jenni on ollut vessasssa jo puoli tuntia laittamassa itseään. Hän käski minun odottaa oven toisella puolella ja minusta tuntuu, että en jaksa odottaa enää kauaa."
   Phoebe sanoi vain: "Aha", ja lähti.

Hän meni juoksumattojen ohitse kohti ulko-ovea kun hän kuuli taas takaansa huudon.
   "Odota! Minulla on vielä asiaa!" sama mies huusi. "Mikä sinun nimesi on?" hän jatkoi samantien, odottamatta että Phoebe pysähtyisi.

Phoebe ei tiennyt miksi, mutta hän kääntyi kuitenkin. Phoebe katsoi häntä tutkivasti ja lopulta vastasi:
   "Phoebe Ashley. Entä sinun?"
   "Harley Greenwood" hän vastasi kiitollisena.

Phoebe lähti kiireen vilkaa taas kohti ulko-ovia, jotta kukaan ei voisi enää pysäyttää häntä ja meni taksilla suoraan kotiin.

Kotona hän rupesi ihme kyllä heti nukkumaan. Hän ei oikein tiennyt mitä ajatella siitä päivästä. Ainakin hän oli saanut työn ja huomenna olisi ensimmäinen työpäivä.



Siinä se sitten olisi. Toivottavasti tykkäsitte. :) Sori jos tekstissä on virheitä, yritin kyllä katsoa että ei olisi. Muistakaa toki kommentoida!

6 kommenttia:

  1. Hyvä aloitus :)
    Voi Phoebe raukkaa kun heti törmäsi tuollaiseen kamalaan naikkoseen. Toivottavasti onnistuu löytämään itselleen oikeita ystäviäkin. Saa nähdä mitä Harleyllä on mielessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi :) Niinpä, saas nähdä mitä Harleyllä on mielessä ;)

      Poista
  2. Aloitit tosi kivasti! Onko Phoebe alien? Itselläni ei ole vuodenaikoja, mutta olen nähnyt kuvia. Jatka äkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit. Ja Phoebe tosiaan on alien. Siihen liittyviä juonikuvioita tulee sitten myöhemmin. ;)

      Poista
  3. Hmm.. kiva osanen:) Et näköjään lavasta hirveästi Legacyssä. Mutta kiva osa kuitenkin. Jatkoa odotellen, LentoKala

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentista :) Joo, en tosiaan lavasta kauheesti koska ei oo mitään lavastettavaa, ainakaan vielä ;) 2 osan yritän saada valmiiksi tänään tai viimeistään huomenna.

    VastaaPoista